Переосмысление территорий

Reconfiguring Territories

Territooriumite ümber mõtestamine

Uudelleenmäärittyvät paikallisuudet

This is a subtitle.

Kaisa Karvinen

Kaisa Karvinen (1988) on Helsingissä toimiva arkkitehti ja kirjoittaja, joka on kiinnostunut julkisen tilan, performatiivisuuden ja jaetun poisoppimisen yhtymäkohdista. Kaisan praktiikka koostuu erilaisista rakentamisen ja kirjoittamisen teoista, jotka tapahtuvat usein monialaisten työryhmien osana.

Kaisa on työskennellyt arkkitehtuurin kentällä erilaisissa rooleissa teoreettisesta tutkimuksesta kaupunkisuunnitteluun ja tehnyt tilasuunnittelua museossa ja teatterissa. Viimeisten vuosien aikana Kaisa on vienyt työskentelyään feministiseen, spekulatiiviseen ja tutkimusorientoituneeseen suuntaan. Vuonna 2019 Kaisa toimitti Ott Kagoveren ja Tommi Vaskon kanssa kirjan Borrowing Positions – Role-playing Design and Architecture. Tällä hetkellä Kaisa työskentelee tilalliisena suunnittelija, Trojan Horse -kollektiivin osana ja (Re)configuring Territories -tutkimushankkeen kuraattorina.

(Re)configuring Territories -keskustelut
→ (Re)configuring Territories Talks
→ Доклады на (Пере)осмыслении территорий
→ (Re)configuring Territories vestlusring

Alojen välinen epämääräinen alue

Alojen välinen epämääräinen alue
Ensimmäinen (Re)configuring Territories -keskustelu oli vapaamuotoinen johdanto tutkimusohjelman taustalla oleviin kysymyksiin. Kuinka residenssit ja kokoontumiset rakentavat keskusteluja rajoista, alueellisuuksista sekä muotoilu- ja arkkitehtuurikulttuureista? Tutkimusohjelman kuraattorit Kaisa Karvinen ja Tommi Vasko keskustelivat kuraattori ja arkistoija Ksenia Kaverinan, tutkimusohjelman johtajan Karoliina Korpilahden ja Narvan taideresidenssin johtajan Ann Mirjam Vaiklan kanssa.

(Re)configuring Territories -keskustelu: Feministiset sadut, juhlat ja yhdessä syöminen tilallisena praktiikkana

(Re)configuring Territories -keskustelu: Feministiset sadut, juhlat ja yhdessä syöminen tilallisena praktiikkana
Voisiko fiktion ja yhdessä illallistamisen nähdä tapoina kyseenalaistaa konventionaalisia tilallisten muotoilupraktiikoiden metodeja? Voisivatko tällaiset huolelliset metodit rakentaa resilientimpää ja keskustelevampaa arkkitehtuuri- ja muotoilukulttuuria?